Edustusratsastajat
Christa Häkkinen
Aloitin ratsastuksen 7 -vuotiaana Nurmijärven Ratsastuskoulussa. Kilpailemisen aloitin 12-vuotiaana vanhalla kokeneella kenttäponilla, Llanwyddalis Beautylla. Kisasimme sekä koulu- että esteratsastuksessa alue- ja kansallisella tasolla voittaen ja sijoittuen, kunnes ponivuoteni loppuivat ja vaihdoin hevosiin. Omaa hevosta en kuitenkaan saanut, vaan kilpailin vuoden verran silloisen valmentajani koulu- ja estehevosilla, kunnes lähdin ulkomaille ratsastamaan ja oppimaan lisää.
Tein töitä hevosenhoitajana Saksassa koulu- ja esteratsastajille, mm. Terhi Stegarsille ja Thiess Lutherille. Vasta viime vuonna 2010, kun muutin Tanskaan, päätin että kouluratsastus saa jäädä, ja keskittyisin vain esteratsastukseen. Tanskassa asuessani ja oppiessani sain kilpailla ja ratsuttaa hienoja hevosia -sain erittäin hyvää valmennusta ja kokemusta! Tanskasta mukaani tarttui nykyinen kisahevoseni Tarlita, jonka kanssa pääsimme vihdoin monen mutkan kautta aloittamaan kisakauden! Tämän vuoden tavoitteena on saada "Riitalle" lisää kokemusta ja hyviä ratoja 110-120cm tasolla, ja päättää kisakausi mahdollisesti pariin 130cm luokkaan.
Nyt, kun kisaan korkeammalla tasolla ja intensiivisemmin kuin aikaisemmin, on hevoseni myöskin kovassa treenissä ja on tärkeää, että hoito, ruokinta ja varusteet ovat moitteettomat. Siksi Riitalla onkin Jeremy Rudge -mittatilaussatula, jossa on helppo istua ja joka on sopii Riitalle ja jonka kanssa tamma liikkuu erittäin mieluusti! On erittäin tärkeää, että ammattilainen katsoo ja sovittaa hevoselle sopivan satulan, jotta vältetään lihasongelmat ja kiputilat ja saadaan hevonen työskentelemään mielellään.
Menestyksellistä kisakautta!
Terkuin Christa ja Riitta
Tarlita
Tarlita on 8-vuotias, kimo holsteiner tamma, joka on varsonut kerran ja ollut maastohevosena 6-vuotiaaksi asti. Kasvattajat huomasivat Riitan hyppykapasiteetin hieman myöhään, ja sen takia Riitta on ikäisekseen hieman jäljessä. Riitta on rauhallinen ja fiksu, se tykkää maastoilusta ja hyppäämisestä yli kaiken! Jopa niin paljon, että kun tarhailu alkaa kyllästyttää, se hyppää tarhan aidoista yli -oli aitojen korkeus sitten metrin tai puolitoista.
Christan kuulumisia
Syyskuu 2011
Kisakausi täällä Suomen maalla alkaa lähestyä muutamien hallikisojen kautta loppuaan, ja nyt onkin hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä, kuinka on edistytty ja millaista treeniä suunnitellaan tästä eteenpäin. Riitta on hypännyt koko kesän 100-110cm ratoja puhtaasti ja menestyen aluetasolla. Riitan kunto on parantunut, se keskittyy radalla enemmän ja radat ovat varmoja. Tänä vuonna meillä on vielä edessä pari 120cm rataa, joihin mitä todennäköisimmin päätämme tämän kauden. Riitan edistyminen on ollut tasaista ja tamma on ollut hyvin positiivinen kaikkea uutta ja jänskää kohtaan, joten talvitreenit jatkuvat samalla linjalla - nyt kuitenkin tähtäimessä 130cm luokat (suunnitelmista poiketen) ensi kaudella.
Riitta sai pari viikkoa sitten seurakseen 1-vuotiaan andalusialaistamman, josta tuleenkin minulle uusi "prokkis", ihan vain ettei tekeminen vahigossakaan lopu kesken ;) Eli talvella on luvassa kunnon treenejä tähtäimessä ensi kauden 120-130cm kansalliset ja kansainväliset luokat, ja tottakai paljon varsailua!
Syksyterkut,
Christa ja Riitta (ja pikkuvarsuli Carmen)
Inari Hukkinen
Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana. Pari vuotta tästä eteenpäin alkoi pienimuotoinen seurakilpaileminen hevosellamme Mallalla. Neljälle ratsastajalle yksi hevonen ei kuitenkaan riittänyt, joten ostimme Bonjo-ponin ja todellinen kilpaileminen alkoi.
Vuonna 2004 tuloksia oli laidasta laitaan, toisena päivänä poni saattoi laittaa ranttaliksi ja toisena putsata palkintopöydän. Parhaana tuloksena kaudelta on kansallisen Hevoshullu ponicupin finaalivoitto.
Vuodesta 2005 Bonjo oli osan aikaa poissa pelistä, joten totuttelin Viljan Bo-ponia kilparadoille. Bo oli tällöin vasta 6-vuotias.
Vuosi 2006 oli meidän vuotemme Bonjon kanssa. Voitimme useita kansallisia, olimme ponien maajoukkuessa saaden joukkuepronssia ja sokerina pohjalla ponien Suomenmestaruus.
Vuosi 2007 meni lähinnä opiskellessa ja uutta hevosta etsiskellessä. Saksasta löytyikin ihana florestanilainen tamma Feline, joka osallistui 5-vuotiaiden hevosten MM-kilpailuihin. Kuluva vuosi Felinen kanssa on alkanut hyvissä merkeissä, sillä jokaisista kilpailuista on tullut kotiin joko sinivalkoinen tai sininen ruusuke.
Ennen kontaktia Satulapajan kanssa istuin täysin tyytyväisenä liian isossa epämukavassa satulassa, joka ei sopinut hevosellekaan. Jeremy Rudge -satuloiden myötä olen oppinut arvostamaan hyvää satulaa, enää ei tulisi mieleen laittaa hevosen selkään ihan mitä tahansa.
Feline
Feline, tutummin Finesse, tuli meille 5-vuotiaana Saksasta. Kesän yli se oli valmennettavana Terhi Stegarsilla ja osallistui loppukesästä nuorten hevosten MM-kilpailuihin.
Finesse on hienosukuinen tamma (i.Florestan ei. Weltmeyer), joka on luonteeltaan kaikkien kaveri. Kultaisesta luonteestaan huolimatta se saattaa kuitenkin yllättää vaikkapa hyppäämällä pystyyn säikähtäessään.
Heti Suomeen tullessaan Finesse pääsi Satulapajan hellään huomaan, joten satulaongelmilta ollaan onneksi säästytty. Nyt Finessellä on satula, joka ohjaa istuntaani oikein ja päästää yksinkertaisten siipiensä ansiosta lähelle hevosta.
Inarin kuulumisia
Syyskuu 2010
Kisakausi alkaa olla jo lopuillaan vielä ovat joukkue SM:t ja Hallimestaruudet edessä.
Kausi on sujunu suunnitelmien mukaan ja menestystä tullut. Alkukaudesta tuli yksittäisiä voittoja ja sijoituksia va B - Pyhä Yrkö tasolla. Voitimme Ypäjän Finnderbyssä nuorten kür luokan jonka johdosta saimme maajoukkuepaikan. Matka Norjaan Pohjois- ja Baltianmaiden mestaruuksiin olisi kuitenkin ollut liian rankka ja radat tällä kokemuksella liian vaikeita joten päätimme jäädä kotiin. Seuraavalla kaudella sitten!
Tämän vuoden Suomen mestaruuksissa saimme pronssia. Tulimme 1. osakilpailussa kolmanneksi ja 2. toiseksi. Kokonaispisteet kuitenkin ratkaisivat ja mitali jäi himmeimpään.
Kausi 2011 on minulle viimeinen nuorissa ratsastajissa. Tavoitteena on kirkkaampi SM mitali ja menestyksellinen maajoukkepaikka. Pyhän Yrjön kiemurat ovat nyt hanskassa ja niitä hiotaan tuleva talvikausi. Toivottavasti luvassa leudompi talvi kuin edellinen...
Syksyisin terveisin
Inari ja Finesse
Syyskuu 2009
Kausi 2009 on sujunut nopeasti treenin merkeissä. Keväiset ylioppilaskirjoitukset sekä pääsykokeisiin luku hiljensivät hieman tahtia, minkä takia kilpaileminen on jäänyt vähemmälle.
Finesse on nyt 7-vuotias ja edennyt huimasti kesän aikana. Keväällä se oli valmentajallani Pia Varjosella ratsutettavana ja sai varsinkin laukkatyöskentelyyn varmuutta. Vielä talvella laukanvaihdot tuottivat päänvaivaa, mutta nyt vaihdetaan jo sarjassa :) !
Loppukausi menee tamman eteenpäin viemisessä ja marraskuun tienoilla ovat maajoukkuevalmennuskatsastukset. Ensi kaudella pitäisi antaa taas muille kunnon vastus!
T Inari ja Fine
Liina Hukkinen
Aloitin ratsastuksen 6-vuotiaana siskoni Inarin kanssa ratsastuskoulu Knaperbackassa. Kaksi vuotta tämän jälkeen perheeseen tuli Malla-hevonen ja pienimuotoinen seurakisaaminen alkoi. Vuonna 2003 ostimme Bonjo-ponin ja minä kisasin Mallalla aluekisoja.
Syksyllä 2004 sain ikioman Daylight-ponin. Kisasin sen kanssa alue- ja kansallisia kilpailuja kauden 2005.
Kesällä 2005 muutimme omalle maatilalle Nurmijärvelle hevostila Hynnään. Täällä on tilaa ja aikaa valmentautua ja harjoitella. Helsingistä maalle muutossa oli totuttava oman hevostilan arkeen tallitöineen. Hevosten kanssa puuhaileminen on kuitenkin meille kaikille mieluisaa, emmekä muuttaisi takaisin kaupunkiin!
Vuonna 2006 menestyimme Laten kanssa hyvin. Sijoituimme melkein joka kisassa. Kausi huipentui Suomenmestaruuskisoihin. Tavoitteena oli päästä 12 joukkoon finaaliin, mutta sijoituimme kuitenkin viidensiksi. Vuosi 2007, viimeinen ponivuoteni, alkoi hyvin Ruskeasuon kansallisten HeA-luokan 2. sijalla ja HalliSM -kisojen 4.sijalla. Late loukkasi jalkansa valitettavasti n. 1kk ennen SM-kisoja. Vilja lainasi minulle Bonjon ja n. 2 viikon harjoittelulla olimme yhdeksänsiä SM-kisoissa.
Syksyllä 2007 etsimme minulle hevosta. Sellainen löytyi lopulta Latviasta. Gudermess tuli Suomeen tammikuun lopulla. Yhteistyö on alkanut hyvin ja olemme ehtineet jo käydä muutamissa kisoissa.
Gudermess
Kun Liinalle etsittiin junnuhevosta, Latviasta löytyi v.1996 syntynyt Latvian sporthorse Gudermess. Gudde löytyi jo syksyllä 2007, mutta sen tuleminen Suomeen vei aikansa.Gudde näet kisasi ratsastajansa kanssa Euroopassa Pyhä Yrjö-tasolla ja he kvaalasivat nuorten ratsastajien maailmancupin finaaliin. He halusivat osallistua finaaliin, joka pidettiin Frankfurtissa joulukuussa 2007. Liina, Vilja ja Sanna olivat paikan päällä katsomassa Gudermessin suoritusta. Oli hienoa nähdä Gudde isolla areenalla. Tammikuun lopulla Gudermess saapui vihdoin Suomeen. Tutustuminen Liinan kanssa on sujunut hyvin ja osaava ruuna opettaa Liinalle päivä päivältä lisää.
Liinan kuulumisia
Syyskuu 2009
Hei! Meille kuuluu Gudden kanssa hyvää! Kesä sujui kisaillessa, ja tulokset ovat parantuneet kisa kisalta. Alan vähitellen oppia, kuinka Guddea pitää ratsastaa. Meillä on tältä kaudelta sijoituksia avoimista kansallisista vaativa B -luokista, esimerkiksi Riihimäeltä 5. ja Lappeenrannasta 4. sija.
Viimeisimmät kilpailut olivat SM:t Lempäälässä. Suunnittelin kürin, vapaaohjelman, yhdessä valmentajieni Pia Varjosen ja Marina Nordströmin kanssa. Musiikkeina meillä oli vanhojen tanssien musiikkeja, jotka me yhdessä Inarin kanssa sovitimme ohjelmaan. Tuloksena oli 7. sija. Tällä kaudella seuraavat kisat ovat hallimestaruuskilpailut lokakuussa Ypäjällä.
Tämän vuoden jälkeen siirrymme Gudden kanssa nuorten ratsastajien luokkiin. Gudde onkin opettanut minulle uusia liikkeitä, piruetteja ja sarjavaihtoja. Sarjavaihdot ovat Gudden lemppari, se innostuu niistä aina!
Treenaamista helpottaa se, että satula sopii sekä Guddelle että minulle. Säännöllisellä tarkastuksella voi varmistaa, ettei satulan sopimattomuus aiheuta seurauksia, kuten selän kipeytymistä.
Hallimestaruuksiin valmistautuessa,
Liina ja Gudde
Vilja Hukkinen
Harrastukseni alkoi 6- vuotiaana, kun Malla-hevonen saapui perheeseen. Kävin sillä alkeistunnit ja siitä eteenpäin. 11-vuotiaana sain ensimmäisen oman ponini Bollan. Se oli silloin vasta 5-vuotias, joten Inari ratsasti myös paljon sillä. 2005-kaudella Inari toi kisakokemuksia Bollalle alue- ja kansallisella tasolla. Silloin tuli myös ensimmäisiä kontakteja Satulapajan kanssa, kun Bollalle tilattiin Kiefferin mittatilaussatula. Seuraavalla kaudella meninkin jo itse Bollalla lähinnä seurakisoja.
Tämän kauden jälkeen sain Inarilta SM-poni Bonjon. Seuraava talvi ja kisakausi meni lähinnä Bonjon kanssa tutustumisessa. Kun Liinaltakin loppuivat ponivuodet, siirtyi myös Late-poni minulle. Kolme ponia oli kuitenkin jo hieman liikaa, joten yksi poni täytyi myydä. Päätimme, että se olisi Bolla, joka sai kodin Harjusta nuoren tytön ratsuna. Nyt on aika mennyt kahden ponin kanssa hyvin.
Molemmilla poneillani on Jeremy Rudge -mittatilaussatulat. Ne ovat toimineet todella hyvin ja istuntani on parantunut uusien satuloiden myötä huomattavasti.
El Bonjo
Bonjo tuli toisena hevosena perheeseemme kesällä -03 ystävämme kautta. Bonjon tehtävänä oli alkuun täyttää harrastehevosen paikkaa perheessä, mutta poni osoittautuikin odotettua kyvykkäämmäksi. Bonjon kilpailu-ura alkoi perheen esikoisen kanssa, sitten se siirtyi nuorimmalle tytölle Viljalle. Bonjon paras saavutus on Suomenmestaruus 2006 Inarin kanssa.
Bonjo on varsinainen konkari. Elämänsä aikana se on jopa osallistunut ponien EM-kisoihin, lajina kuitenkin oli esteet. Jokaiselle ratsastajalle se on varmasti opettanut nöyryyttä. Välillä meinaa tulla tippa linssiin ponin kiitäessä radalla täyttä laukkaa.
Vasta Viljan aikana on saatu Bonjon satula-asiat kuntoon. Aikaisemmin pallottelimme erilaisten ja näköisten satuloiden välillä, jotka olivat epäsopivia sekä ponille että ratsastajalle. Nykyisin näitä murheita ei ole enää ollut.
Daylight
Daylight eli kavereiden kesken Late tuli Suomeen Hollannista syksyllä 2004. Late on 1993 syntynyt rautias ruuna, jolla on tähtipiirto ja takajaloissa sukat. Late oli suvultaan tuntematon maalaisponi, joka yllätti omistajansa oppivaisuudellaan. Nykyään Late on osaava ja hieno kouluponi.
Ratsastajan on pysyteltävä Laten kanssa rauhallisena, koska se hermoilee kisapaikalla muidenkin edestä. Late nauttii kuitenkin kisaamisesta ja sen lempiohjelma on palkintojen jako, jossa se saa viilettää kunniakierroksella.
Karsinassa se käyttää tehokasta ylähuultaan kaiken jännittävän tutkimiseen ja kiskoo karsinaan kaiken, mihin ylettyy.
Lyhytselkäiselle Latelle on ollut vaikea löytää tarpeeksi pientä satulaa, mutta Satulapajasta kuitenkin löytyi sopiva Jeremy Rudge -satula. Viljankin on pienikokoisena helppo istua siinä satulassa.
Viljan kuulumisia
Syyskuu 2010
Heippa!
Ensimmäinen talvi kului uuden hevosen Sinnan kanssa tutustuessa. Aluksi meillä oli hieman hankaluuksia, mutta sen myötä opittiin hyvin tuntemaan toisiamme. Valmentauduimme kotivalmentajien Pia Varjosen ja Marina Nordströmin lisäksi Jenny Erikssonin silmän alla.
Kilpailut aloitimme heti, kun niitä alkoi olla. Menimme ensin iha seuraluokkia helppo C- ja B-tasolla. Aluksi jännitin ihan hirveästi, mutta tajutessani, että Sinna on aivan ihana radalla eikä pelkää mitään, pystyin itsekin rentoutua. Tämän jälkeen starttasimme muutamat aluekilpailut, joissa yhdissä Riihimäellä järjestetyissä sijoituimme kolmansiksi.
Seuraavaksi olikin edessä sitten ensimmäiset kansalliset kilpailut. Lappeenrannassa järjestettiin suuret juuri meille sopivavat kilpailut, jotka kestivät meidän osalta kaksi päivää. Siellä menimme myös enismmäiset helppo A-tasoiset luokat. Ensimmäisenä päivänä jännitin paljon, mutta onneksi toinen valmentajistani Pia oli mukana. Meillä menikin ensimmäisenä päivänä oikein hyvin ja sijotuimme neljänsiksi saaden noin 64%! Olin todella tyytyväinen, koska luokka oli iso ja siinä oli paljon ammattilaisia. Toisena päivänä Sinna ja minä olimme molemmat jo väsyneitä, joten meillä ei onnistunut niin hyvin.
Tämän jälkeen kisasimme paljon kansallisella tasolla sijottuen monta kertaa. Osallistuimme myös kansalliseen junioricupin-sarjakilpailuuun. Viimeisen osakilpailun jälkeen huomasin, että olimme keränneetkin pisteitä tarpeeksi, että pääsimme finaaliin. Finaali järjestettin Harjussa ja kisasimme siellä kahtena eri päivänä. Ensimmäisenä päivänä sijoitun luokassani toiseksi, vaikka rata ei sujunutkaan hyvin. Toisena päivänä olikin finaali ja olin siinä viides. Saimme 63% ja olin todella tyytyväinen Sinnaa. Itse radalla tyhmiä virheitä, jotka rokottivat paljon pisteitä alas.
Aluemestaruuksissa teimme kauden parhaan tuloksen. Saimme yli 66% ja olimme vain kolmen pisteen päässä voittajasta! Kun sijotuimme toiseksi, voimme osallistua alueiden joukkuemestaruuksiin. Ne järjestetään Ypäjällä, mutta sitä ennen meillä on vielä ohjelmassa joukkue suomenmestaruudet.
Viimeisten kisojen jälkeen alkaakin vaativa B-tason opettelu, joihin kuuluu laukanvaihdot ja laukkasulut. Haemme myös nyt syksyllä maajoukkuevalmennuksiin, joidenka katsastukset järjestetään lokakuun lopulla.
Viimisiin kilpailuihin harjoiteltaessa,
Vilja ja Sinna
Syyskuu 2009
Terve,
Viime kuulumisista on kulunut paljon vuosia ja minultakin ponivuodet ovat kohta takanapäin. Viimeinen talvi oli kiireinen, sillä poneillekin piti tehdä kürit. Onneksi vain Latelle, sillä Bonjon kanssa en enää kilpaile, vaan se toimii minulle lähinnä opetusmestarina. Musiikkeja paljon kuunnellen löysimme oikein Laten näköiset ja kuuloiset kappaleet mm.Baby Einstein -levyiltä. Radan suunnittelin yhdessä valmentajieni Marina Nordströmin ja Pia Varjosen kanssa.
Viime syksynä haimme ponien valmennusrenkaisiin ja pääsimme Laten kanssa A-renkaaseen. Harjoitukset olivat talvella noin kerran kuussa Ypäjällä ja valmentajana oli Kerstin Nyberg.
Keväällä kävimme muutamat harjoituskilpailut ja PM-katsastukset. Ne menivät tavoitteiden mukaisesti. Pisimmillään PM-katsastukset olivat Kokkolassa asti!
Keskikesällä Late pääsi laidunlomalle Gudden kanssa. Muutama viikko meni aivan lomalaisena, mutta sitten palattiin takaisin työhön.
Suomenmestaruudet järjestettiin tänä vuonna Lempäälässä. Mukavan lähellä, kun viime vuonna ne olivat Kiuruvedellä Ylä-Savossa! Lempäälässä järjestettiin kaikki Suomenmestaruudet ja se oli mielestäni kiva. Loppujen lopuksi olimme finaalissa seitsemänsiä ja olin todella tyytyväinen. Küristä sain sunnuntaina vajaa 64%.
Päätimme myydä Laten, koska sillä on kuitenkin todella hyviä vuosia edessä eikä Latella olisi kiva olla ns. pihakoristeena. Late löysikin todella hyvän perheen Etelä-Suomesta. Koska Laten satula istui niin hyvin, se meni ponin mukaan.
Loppukesästä aloimme katsoa minulle hevosta. Jotenkin onnistuimme löytäämään Suomesta hevosen, joka sopi minulle kuin hansikas käteen. Hevoseni nimi on Recidee, mutta kutsumme sitä Sinnaksi. Sinna on 5-vuotias oldenburg-tamma, joka on alunperin Saksasta. Se on ratsastettaessa aika energinen ja tomera, mutta karsinassa todella sympaattinen. Sinna on vielä aika vaiheessa, mutta seuraavan kauden tavoitteet ovat nuorten hevosten luokat ja kisarutiinin saaminen.
Onnea kaikille harjoituksiin!
Terveisin Vilja, Sinna ja Bonjo